Olen viettänyt loppiasta lähinnä työn ja vähän herkuttelunkin merkeissä. Tänään ei siis ollut kevytpäivää, mutta huomenna on ja tällä viikolla niitä taitaa tullakin vain kaksi. Normaalisti hyvä rytmi olisi pitää maanantai, keskiviikko ja perjantai kevytpäivinä, jolloin väliin jäisi aina yksi normaali päivä. Tämä voisi pitää aineenvaihduntaa paremmin käynnissä kuin peräkkäiset kevytpäivät. Liekö näin? Tiedä näistä jutuista sitten, mikä on harhaoppia ja mikä totta, mutta tällä harhalla nyt edetään. Maanantain kevytpäivä muuten sujui ihan todella hyvin, toivottavasti jatkossakin näin.
Ajatukset normaalista syömisestä ovat pitkälle samanlaisia kuin Patrik Borgin mainioissa kirjoissa ja blogissa. Patrik tosin ei tykkäisi tällaisesta kevytpäivähommelista varmaan ollenkaan.
Mitä siis on normaali syöminen? Jotain tällaista:
Ihminen, joka syö normaalisti,
- ei ole dieetillä, vaan tyydyttää ruualla nälkänsä
Kaikenlainen laihduttelu, näläntunteen huijailu, kylläisyyden tunnustamattomuus, ruualla pelailu on pois päin normaalista. Normaalia on pyrkiä tyydyttämään nälkänsä. Näläntunnetta tulee arvostaa, se on kehon oma merkki siitä, milloin kannattaa syödä. Hyvin epänormaalisti syövä kadottaa nälän ja kylläisyyden tunteen. Niin on käynyt minullekin pitkässä ja rumassa laihdutushistoriassani.
- tekee terveellisiä ja monipuolisia valintoja ruuan suhteen, koska se on järkevää ja ihminen on järkevä
Ihan pelkästään vaiston varaan ei varmaan voi jättäytyä, ellei ole luonnostaan normaalisti syövä ja ylipaino-ongelmia tuntematon. Ihmisellä on järki ja terveellisestä ravinnosta on paljon tietoa saatavilla, joten kyllähän syömiseen saa käyttää myös järkeä ja tietoa. Vaisto saattaa jopa viedä hieman harhaan biologisista syistä. Kivikaudella kannatti syödä hyvinä aikoina varastoon, joten vaisto kehittyi ohjamaan sellaiseen aina, kun mahdollista, ja se ei ollut läheskään aina mahdollista. Nykyäänkin vaisto saattaa ohjata syömään liikaa ja keräämään rasvavarastoja pahan päivän varalle, mutta sitä pahaa nälkäaikaa ei meillä länsimaissa tule, vaan korkeaenergisen ruuan liiallinen syöminen on aina mahdollista.
- ei kuitenkaan nipota herkkujen suhteen, vaan sallii sellaisia itselleen toisinaan
Minusta on erittäin epänormaalia halveksia joitakin ruokia vaikkapa joissakin juhlissa tai kylässä ollessaan, nyrpistellä nenäänsä ja vedota omaan rajoittavaan dieettiin. Tietysti jos on allerginen tai muuten lääketieteellisesti ruokarajoitteinen, niin pitää noudattaa lääkärin ohjeita, mutta terve normaali ihminen ei mene juhlapöytään sanomaan, että en ota, lihottavaa tai että syön vain alakuun aikana kylvettyjä kotimaisia nauriita, koska minulla on sellainen ruokavalio. Samaten on normaalia haluta joskus nauttia jostan hyvästä ihan hyvällä omallatunnolla. Satunnaisen jäätelötötterön kaloreita ei ole normaalia lähteä kuluttamaan juoksemalla kahden tunnin lenkki. Jne. Toisaalta ruokavalion koostuminen pääosin herkuista ei myöskään ole normaalia syömistä, joten tässä on oikein hyvä paikka käyttää sitä edellisessä kohdassa mainittua järkeä.
- ei rajoita ruokavaliostaan pois kokonaisia ruoka-aineryhmiä, kuten hiilihydraatit tai rasvat
Joskus oli muotia rasvaton ruokavalio, sitten tuli hiilihydraatiton, ja sitten joku keksi rasvattoman JA hiilihydraatittoman dieetin. Sitten on tietysti vielä ihan ruuattomia dieettejä, joisa juodaan vain jotain laimennettuja kasvismehuja tai pahanmakuisia pussikeittoja.Täysin epänormaalia syömistä kaikki tyynni!
- syö, kun on nälkä ja lopettaa, kun on kylläinen
Nälän ja kylläisyyden tunteet ovat lahjoja, jotka on yllättävän helppo heittää pois pelleilemällä ruokailujensa kanssa. Ei kannata! Jos et tunne enää nälkää etkä kylläisyyttä, opettele. Onneksi ne ovat uudelleen löydettävissä. Kun ne löytää, niitä tulee kuunnella. Se on normaalia normaaleimmillaan kuulkaa.
- ei hömpötä superfoodien ja muiden markkinoiden ravintoihmeiden perässä
Nykyaika se on jänniä ihmeitä ja ihmeisiin uskovia täynnä, joten business kukoistaa. Kyseessä on nimenomaan joidenkin tahojen liiketoiminta.
- on omaksunut arkisyömiseensä hyvät rutiinit - ruokailu on säännöllistä ja kohtuuterveellistä
Tämä tuli minulle ihan vasta mieleen. Mitä, jos hyvän, normaalin syömisen taustalla onkin vain opitut, hyvät rutiinit? Rutiineilla voi olla hyvinkin vahva vaikutus. Ruokaa ei tarvi enää niin ajatella, kun rutiini hoitaa asian. Omalla kohdallani rutiini on toteutunut aamupalan kohdalla. Pitkään en syönyt aamupalaa, koska aamulla ei niin maistunut, join vain kahvia. Sitten yhdessä terveellisempien elämäntapojen opetteluinnossani opettelin syömään terveellisen aamiaisen. Nyt haluan sellaisen joka aamu, olen halunnut jo parin vuoden ajan. Tottumus ja rutiini, muuten tätä ei voi selittää. Kunpa saisin vielä muillekin aterioille samantyyppisen rutiinin. Vaikkapa niin, että ruuan kanssa on kertakaikkiaan saatava aina kunnon annos vihanneksia.
- juhlii ruokajuhlissa hyvällä omallatunnolla, koska niitä on kuitenkin harvoin
Sosiaalinen syöminen, yhdessä muiden kanssa nautiskelu, se on normaalia. Se on elämää. Kun syödään ystävien tai tuttavien kanssa, keskitytään seuraan ja hyviin makuihin, ei nipoteta, ei lasketa kaloreita eikä hiilarigrammoja, ei suunnitella katumusharjoituksia urheilun parissa. Seurustellaan ja nautitaan vaan. Kun ruoka ja dieettailu lakkaa olemasta pakkomielle, myös lopulta herkuttelu lakkaa olemasta sellainen, edes juhlissa, kohtuudesta tulee normaalia ja pakottamatonta. Dieettailun ja herkuttelun pakkomielteillä on vahva linkki.
- ottaa mummon leipoman pullan, kun on mummon luona kahvilla, koska mummo on sen rakkaudella leiponut ja pulla on hyvää
Kyllä, mummon kahvipöydässä nyt vain pitää ottaa kahvia ja pulla ja ehkä vielä pala kakkuakin - se on normaalia! Ja mummo tykkää, kun otat pullan, ja on ihan normaalia haluta olla mummolle mieliksi. Mutta ei ole pakko santsata yhä uudestaan kaikkea, sille alkaa jo mummokin pyöritellä silmiään. :)
Lisätään vielä, että tunnistan ja tunnustan kyllä kevytpäivien ja normaalin syömisen välisen ristiriidan. Kevytpäivissä on kyse juurikin epänormaalista syömisestä. Mutta joo, haluan laihtua. Aika näyttää, miten tämä ristiriita saadaan hallintaan. En kuitenkaan halua keksiä mitään typerää aasinsiltaa tai mukafilosofiaa, jolla saisin kevytpäivät näyttämään normaalilta syömiseltä.